keskiviikko 21. joulukuuta 2016


Talvipäivä – seisahdus


On hienoa elää tätä hetkeä. Ilmassa on samalla kiireen, hektisyyden ja utuisuuden tunnetta – seisahdusta. Ihmiset luovat parhaillaan mitä parhainta perhejuhlaa, joulua, kukin omalla tahollaan. Toiset ihmiset taas eivät vietä joulua. Jokainen elää tämän hetken niin kuin itselleen sen sopivaksi kokee. Siihen jokaisella meillä on oikeus.

Maailmassa on tällä hetkellä paljon hyvää, mutta liikaa myös pahaa. Seisahtuneessa tunnelmassa huomaan jääväni miettimään, miksi tämä paha leviää ja saavuttaa yhä vain useamman ihmisen, maan kolkan? Rauhanlähettiläille on nyt töitä. 

Pahaa vastaan me jokainen voimme toimia rauhanlähettiläinä. Itse asiassa rauha ja rauhan luominen kuuluvat meidän jokaisen vastuuseen. Eikö nyt olisi aika jo ottaa vastuu yhteisestä maailman ja Euroopan rauhasta? Tarjota seisahdus -tunnelma jokaiseen kotiin ja maailman kolkkaan. Ei se ole minulta pois.

Onneksi meillä jokaisella on mahdollisuuksia auttaa toisia ihmisiä ja rakentaa yhteistä rauhaa. Joulupadat odottavat lahjojen tuojia, hyväntekeväisyysjärjestöt pitävät yllä toivoa kaikille, vapaaehtoistoimintaan kannustetaan jokaista meitä. Hymyn voi tarjota jokaiselle vastaantulijalle. Se ei maksa mitään ja vastalahjaksi voit saada vastahymyn sekä iloisen mielen.


Jatkan matkaa, seisahdus ja sen tuoma utuinen, luova tunnelma mukanani. Lahjaksi sinulle, lukija, annan lämpimän hymyn ja alla olevan, juuri uunituoreen Seisahdus -runon. 

Voi hyvin!



Seisahdus

Talvipäivä seisahtaa, nyt on aika istahtaa.
Minun, sinun, meidän, teidän.

Vuosi täynnä muistoja, niihin on hieno palata.
Minun, sinun, meidän, teidän.

Aika on rauhan, ilon ja valon.
Toivon sen kiirivän joka saloon.
Minun, sinun, meidän, teidän.

                                                          © Jaana Ahtonen-Huuskonen

------------------------------------  00 ------------------------------------------


Kiitos kuluneesta vuodesta!

Lämmintä joulua Sinulle! 
Iloa, Valoa ja Rauhaa vuoteen 2017 kaikille meille!



Rauhaisaa seisahtumista toivoo, 

Jaana

torstai 30. kesäkuuta 2016

Oma hyvinvointi, kultaakin kalliimpaa - vaali sitä!


Luonto on aina yhtä lumoava ja merkityksiä täynnä. Siellä näkee aina jotain uutta. Luonto muuttuu jatkuvasti ja päivittäen näen näitä muutoksia, jos vain haluan niitä nähdä. Oma koiraystäväni Leevi nauttii kanssani luontoelämyksistä ja hyvinvointi lisääntyy itseni lisäksi luonnossa liikkuessa selvästi myös Leevillä. Luonnosta saa hyvinvointia siis kuka vaan.

Itselleni luonto ja luonnossa liikkuminen on elinehto ja päivittäinen "elämän eliksiiri". Jokainen meistä kokee luonnon eri tavalla ja siinä tämä mystiikka mielestäni piileekin.

Niin kauan kuin voin, käytän itselleni voimavaroja lisäävänä ja tuovana elementtinä luontoa ja sen hyvinvointivaikutuksia. Raikas, happirikas ilma, lintujen äänet, kauniit metsän puut ja kasvit tuovat hyvän mielen. Luin netistä lähiviikkoina Tarja Hirvasnoron kirjoittaman artikkelin "Tämän vuoksi metsä lievittää stressiä", jossa myös todettiin metsän vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin. Tässäpä linkki sinullekin luettavaksi: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/helppo_tapa_vahentaa_stressia_mene_metsaan

Jokaisella ihmisellä on omat keinonsa oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Tärkeintä on, että löytää itselleen sopivimmat tavat voida hyvin eli luoda hyvinvointia. Ihminen on kokonaisuus ja näin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Uni, ravinto, lepo ja palautuminen arjen askareista ovat tärkeitä ihmisyyden perustarpeita. Siihen lisäksi itselle riittävä määrä tärkeiden ihmisten parissa oloa ja kanssakäymistä sekä sopivasti mielekästä ajanvietettä vapaa-aikaan, niin kokonaisuus vahvistaa hyvinvointiasi.

Toiset meistä kaipaavat paljon toimintaa, toiset tarvitsevat vain olemista. Molemmat yhtä hyviä tapoja - riippuu ihmisestä ja yksilöllisistä piirteistä ja persoonallisesta "elämän temposta". Toiselle meistä sopii kiivas ja tavoitteellinen kuntosalitreenaaminen ja toiselle taas rauhoittava jooga. Yhtä hyviä vaihtoehtoja molemmat, kun pitää mielessä oman hyvinvoinnin näkökulman eli mikä minulle sopii parhaiten?

En voi olla linkkaamatta toista, tällä viikolla lukemaani Kirsi Heikkisen kirjoittamaa artikkelia "Ihminen elää toisen kosketuksesta: se kasvattaa ehjäksi ja sitoo satunnaiset seksikumppanit pariskunnaksi."   Tässä artikkelissa tulee hyvin esiin kosketuksen merkitys jokaiselle ihmiselle ja mitä merkityksellisiä asioita kosketus saa aikaan aivotoiminnassamme. Tämäkin artikkeli herättää paljon mielenkiintoisia ajatuksia kosketuksen merkityksestä omaan hyvinvointiimme. Käykäähän lukemassa tämä mielenkiintoinen artikkeli. Tässä linkki: http://www.hs.fi/tiede/a1460693140136?jako=7b33c7621fc68d6ce144e0a3d740b00c&ref=fb-share

Ystäväni Leevi katsoo minua suoraan silmiin ja huokaisee. " Eikö nyt jo lähdetä?" kysyvä katse pyytää minulta lempeästi. Kyllä, nyt on taas tämän päivän "hyvinvointipaukun" aika - luonto ja sen hyvinvointia tuovat elementit kutsuvat. Ei tarvitse nyt kahta kertaa miettiä, jatkanko tätä blogikirjoitusta vai vastaanko Leevin kutsuun. Lenkkarit jalkaan ja menoksi :-)

Lempeitä ja hyvinvointia lisääviä kesäpäiviä sinulle!

Voi hyvin ja nauti elämästä!

Jaana

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Laskeudun lomalle - teen toisin


Hei kaikki blogini lukijat!

On vierinyt aikaa, kun viimeksi olen kirjoittanut tänne. Kevät oli vauhdikas ja monenlaisia asioita täynnä. Kesäkuu on tuonut mahdollisuuden hieman hidastaa ja alkaa " laskeutua lomalle ". Varsinaisen lomailun aloitan heinäkuun alussa, joten vielä tässä hieman ollaan työn maisemissakin. Näinkin voi elämästä nauttia - tasapainoisesti työtä ja lomaa.

Laskeutua lomalle... olen tätä pitänyt jo useita vuosia mielessäni omassa arkityössä ja elämässä. Toiset meistä paahtaa viimeiseen minuuttiin ennen kuin vihdoinkin lomalle pääsy koittaa. Toiset meistä alkavat hidastamaan, laskeutumaan ja siirtymään työn maisemasta ja moodista vapaalle ja lomalle erilaisin keinoin. Molemmat yhtä hyviä valintoja, koska olemme erilaisia ja jokainen meistä itse tietää, mikä tapa on hyvä itselle. Aiemmin lomalle jääminen oli itselleni aina superkiireistä ja ylibuukattua aikaa, jolloin asenne ja ajatus "vielä pitää ehtiä tehdä tämä ja tämä asia ja juttu ennen kuin voin jäädä lomalle ja vapaalle". Pitää tehdä ja ennen kuin voin - tämä asenne ei sovi minulle ja päätin jo kauan sitten muuttaa omaa asennetta ja ajatuksia lomalle ja vapaalle jäämisestä.


Itse olen vuosien varrella lähtenyt miettimään, mitä tämä lomalle laskeutuminen tarkoittaa minulle? Se on juurikin tietoista asioiden karsimista, keskeneräisten asioiden ja tehtä-vien sietämistä, oman kehon ja mielen kuun-telemista, vapautumista suorittamisesta, hil-jentämistä ja toisin tekemistä. Tietoisen muutoksen myötä on saanut opetella tavan tehdä työtä ja jäädä lomalle, vapaalle niin, että voi jättää asioita kesken ja "vaiheeseen" - antaa itselle luvan siihen, että asiat voivat jäädä ja niihin voi palata loman ja vapaan jälkeen. Siellä ne odottavat minua.

Laskeudun lomalle... on minulle myös sitä, että teen asioita, joita en tavallisesti tee arjessa - se on minulle toisin tekemistä. On hienoa, että voi tehdä itselle tärkeitä asioita ja saada niistä voimaa ja energiaa. Huomasin tänään, että toisin tekeminen on erittäin energisoivaa.
Tästä toisin tekemisestä on selkeä näyte tämän tekstin lopussa olevassa kuvassa. Sain jalkapallovalmennusta oma perheen jalkapalloasiantuntijalta - omalta pojaltani. Oma potkutekniikka on ollut kouluajoista lähtien "hieman hakusessa :-)" ja olen tästä saanut joskus kuullakin :-). Tänään päätin, että otan valmennuksen vastaan ja heittäydyn oppimaan. Noin tunnin treenin ja valmennuksen jälkeen sain valmentajaltani positiivista palautetta potkutekniikan paranemisesta. Tämä onnistui vain siksi, että minulla oli huippuluotettava ja asiansa osaava valmentaja, jolla oli kärsivällisyyttä ja rauhallinen asenne. Suuret kiitokset valmentajalleni :-) Tekniikan oppiminen ja tulosten paraneminen tapahtui myös siksi, että olin valmis oppimaan uutta ja keskityin jokaiseen valmentajan antamaan ohjeeseen. Tämä kokemus tältä aamulta oli itselleni toisin tekemistä parhaimmillaan ja liittyy omakohtaisesti teemaan "laskeudun lomalle".

Energisoivan kokemuksen saattelemana jään ideoimaan ja kuuntelemaan omaa mieltä ja kehoa. Mitähän kaikkea vielä tänäkin kesänä teen toisin? Mitä kaikkea voin vielä elämässä oppia, kun vain haluan? Jatkan edelleen tietoista laskeutumista lomalle, hiljaa hiipien ja kaikesta nauttien. ELÄN HETKESSÄ ja LASKEUDUN LOMALLE!


Aurinkoisin terveisin,
Jaana


tiistai 15. maaliskuuta 2016

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.
SINÄ voit niihin itse vaikuttaa.


Sinä itse voit päättää, millaista kieltä käytät.

Ei ole aivan sama, millaisin silmälasein elämää katselet ja millaista kieltä itse käytät. Näetkö jatkuvasti niitä asioita, joita pitäisi tehdä tai miten asioiden tulisi olla. Tätä isi -päätteitä sisältävää kieltä voi nimetä "konditionaalikieleksi" ja näin varmasti joku viisas ihminen on nimennytkin. Wikipedian ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Konditionaali ) mukaan konditionaali eli ehtotapa ilmaisee tekemisen epävarmuutta tai ehdollisuutta, esim. kävelisin, jos voisin. Eipä ihme, että jokaisen meistä on helpompi puhua itsellemme sisäistä puhetta konditionaalimuodossa, joka jättää oven auki asioille eli asioita ei tarvitse toteuttaa. Tämä kielimuoto arkikielessä käytettynä jättää epävarmuuden tunteen siitä, mahtaako asia toteutua, kun ihminen käyttää tätä kielimuotoa arkikielessään. Mitään ei tarvitse tehdä eikä toteuttaa, kun jättää oven auki. Oletko siihen tyytyväinen?

Olen huomannut, että ihmiset käyttävät paljon aikaa niiden asioiden pohtimiseen, miten asioiden ja elämän tulisi olla. Tunnustan, että näin olen itsekin usein ajatellut. Konditionaalikieli on ollut omassa käytössänikin ahkerasti, mutta olen kiinnittänyt huomiota oman kielenkäyttööni ja tiedostanut sen. Mietit varmasti, mitä tällä koko asialla on merkitystä. Mielestäni on tärkeää, miten itse kommunikoit ja millaista kieltä puhut. Jos jätät jatkuvasti oven auki, käytät ehdollista ja epävarmaa puhekieltä - erityisesti asettaessasi tavoitteita oman elämäsi näkökulmasta - on sanavalinnoilla suuri merkitys. Ihmisten ainutlaatuinen elämä täyttyy odotuksilla, joita he haaveilevat ja unelmoivat - mitä pitäisi olla. Olisiko tänään aika olla itsellesi rehellinen ja arvostava, ja lopettaa ehdollinen puhetapa ja vapauttaa itsesi turhista vaatimuksista?


Vaikuta. Elämä on täynnä valintoja.

Elämän ainutlaatuisuus unohtuu liian usein meiltä jokaiselta. Näin uskallan väittää. Tänään luonnossa kuljettuani kuullessani lintujen lisääntyvän laulun ja tuntiessani auringon loistavat säteet sekä aistiessani raikkaan, happirikkaan ilman muistin taas itsekin sen, miten tämä elämä on ainutlaatuinen. Jokaista päivää on vain yksi, eilinen on menneisyyttä ja huominen on tulevaisuus. Jokainen voi itse valita, miten elämään suhtautuu ja miten elämänsä elää. Jokainen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä. On turhaa syytellä toisia ihmisiä oman elämän haavoista, naarmuista ja kokemuksista. Jokainen kokemus on tuotu sinua varten, jotta opit valitsemaan. Tätä valinnan mahdollisuutta elämämme tarjoaa meille joka hetki. Sinun oma päätös ja valinta on, miten asioihin reagoit. Näetkö elämän mahdollisuutena vai et? Valitse tänään, että elämäsi on ainutlaatuinen ja mahdollisuuksia täynnä. Jätä konditionaalikieli eiliseen, menneisyyteen ja katso, miten SINÄ voit vaikuttaa ja rakentaa myönteistä elämää itsellesi. Olet sen ansainnut!

Voi hyvin!

Iloa ja valoa ja valintoja,

Jaana

perjantai 5. helmikuuta 2016

Valoenergiaa

Oletko huomannut itsessäsi sen, että lisääntyvä auringonvalo vaikuttaa sinuun positiivisesti? Lisääntynyt valo antaa toivoa, virittää mielikuvituksen uusille ulottuvuuksille ja lisää sisälläsi tunnetta - minä elän!

Hyvin useat meistä tuntevat näin. Se on perin inhimillistä. Toiselle tämä lisääntyvä valoenergia ei ole niin merkittävä kokemus, pimeyskin on ihan ok. Niille ihmisille, joille uuden kevään ja auringonvalon tulo saa aikaan positiivisia muutoksia omassa hyvinvoinnissa, tämä aika on lohdullista - toivoa täynnä. Minä selvisin taas - pimeys on voitettu!

Nyt on hyvä aika mennä ulos liikkumaan, tuntemaan kevään tuoksut, aistimaan valon ja kevään tulon - nauttia valoenergian tuomista iloisista muutoksista omassa kehossa ja mielessä. Näillä iloisilla muutoksilla saatat huomata olevan merkittäviä vaikutuksia myös sinun lisäksesi myös läheisiin ihmisiisi. Ihme on, jos he eivät huomaa, että sinä - kevätihminen - heräät taas talviunesta ja nostelet kinttujasi nopeampaan tahtiin kuin marraskuisessa kaamoksessa. Vastoinkäymiset eivät paljon sinun mieltäsi latista, tulkoon mitä vaan.

Nyt kaikki näyttää toiselta, kun valo on taas läsnä. Saatat aistia ne fysiologiset muutokset kehossasi - ne muutokset alkavat tuoda positiivisuutta tähän hetkeen. Sinulle ja läheisillesi. Ihmeellisiä asioita hyvinvointimme kannalta - luonto, vuodenajat ja auringon merkitys. Ulkopuolinen vitamiinipommi tulee siitä, kun lähdet ulos, aurinkoon ja nautit tästä hetkestä.

Nyt se on - valo on täällä. Taas on uusi kevät - toivoa täynnä ja iloa mieleen ja sydämeen. Toivottavasti myös muillekin kuin vain meille, kevätihmiset!

Voi Hyvin!


- Jaana -

maanantai 4. tammikuuta 2016

Lahja itsellesi

Vuosi vaihtui ja tammikuu 2016 lähti liikkeelle joustavasti pakkasten saattelemana. Mieli ja keho saivat tarvitsemansa pysähdyksen joulun ja lomapäivien muodossa. Ihminen tarvitsee nollaamista: pysähtymistä, lepoa, rauhaa, hyvää seuraa, yksinoloa ja kaikkea muuta arjen rutiineista poikkeavaa. Jotta voi nähdä asioita kauas, tarvitaan riittävästi tyhjää tilaa. Tämä tyhjä tila on sitä, kun et suorita, et vaadi, et järjestele, et singahda, et säädä. Tyhjää tilaa tarvitaan siihen, että akut latautuvat ja energiat, jotka meissä kaikissa virtaavat, pääsevät liikkeelle.

Tammikuu ja uusi vuosi saavat ihmisissä aikaan sen, että aletaan miettiä, mitä voisi tehdä toisin tänä vuonna kuin menneenä vuonna. Luvataan itselle pidättäytymistä erilaisista houkutuksista ja mieliteoista ja tehdään monenmoisia lakkoja, arjen sääntöjä ja vaatimuksia. Ihmisellä on kova tarve hallita asioita, hallita itseään ja hallita maailmaa. Samalla voi kuitenkin käydä niin, että kaiken hallinta menee yli ja ihminen väsyy ja voi jopa uupua liikaan vaativuuteen. 


Mitä jos et tänä vuonna vaatisikaan itseltäsi mitään? Mitä jos antaisit tilaa tyhjyydelle ja jättäisit säätämisen? Mitä jos tekisit niitä asioita elämässäsi, joista nautit ja jotka tuovat sinulle iloa ja hyvää mieltä? Mitä jos luottaisit itseesi ja omaan intuitioon siitä, että oma kehosi ja mielesi toimivat sinulle riittävän hyvinä, itse asiassa maailman parhaimpina suunnannäyttäjinä? Mitä jos rauhoitut, kuuntelet itseäsi - sinä tiedät riittävän hyvin jo nyt, mitä sinä tarvitset ja miten sinun on hyvä olla.

Tätä kaikkea voi oppia, jos vain haluaa. Ihminen kehittyy koko ajan ja meillä jokaisella on elinikäisen oppimisen mahdollisuus. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi. Anna tänään ja tästä eteenpäin itsellesi lahja - päätös siitä, että elät omannäköistä elämää. Vain sinä tiedät, millainen on sinun paras elämä!

Voi hyvin!


Leppoisin pakkasterveisin,

Jaana

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Ajatuksia kouluyhteisöistä oppijoiden näkökulmasta


Pian koulut taas sulkevat ovensa. Kouluissa ahertavat lapset, nuoret ja aikuiset pääsevät ansaitulle lomalle.Tähän kohtaan tulee ajatuksia oppijoiden yhteisön mahdollisuuksista koulussa.


 ”Oppijoiden yhteisön mahdollisuudet koulussa”

Kouluyhteisöt ovat yhteisöjä, joissa erilaiset ihmiset ovat saman yhteisön jäseniä ja tuovat yhteisöön mukanaan yksilöllisen tavan ajatella ja toimia. Nämä erilaiset yksilöt, ajatusmallit ja toimintatavat risteilevät yhteisessä tilassa, koulussa – opettajanhuoneessa – henkilökunnan tilassa tms. yhteiseksi tapaamispaikaksi nimetyssä tilassa. Näille yhteisille kokoontumistiloille on usein yhteisesti määritelty, että jokaisella yhteisön jäsenellä on lupa olla oma itsensä ja tuoda omat ajatukset ja toimintamallit mukanaan. Yhteiset normit ja sovitut säännöt on luotu näihin tiloihin luomaan erilaisten ihmisten ympärille rajoja ja turvallisuutta toimia tiettyjen raamien puitteissa. Toiset ihmiset ovat näissä tiloissa hyvin näkyviä, kuuluvia ja kantaaottavia – toiset näkymättömiä, hiljaisia ja tarkkailevia. Kaikenlaisilla ihmisillä tulisi olla tilaa yksilölliseen tapaan olla yhteisön jäsen. Jokaisella ihmisellä tulisi myös olla tietoisuus siitä, että työyhteisöön tullessaan ollaan työn eli perustehtävän äärellä. Nämä lainalaisuudet luovat yhteisön kulttuurin ja ihmisten erilaisuus tuo mukanaan myös valtarakenteet kulttuurin sisällä. Saavatko kaikki ihmiset yhteisössä riittävästi tilaa tuoda esiin omia ajatuksia, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä koko yhteisön kannalta.? Mielestäni kouluyhteisöissä valtaa, ääntä ja tilaa saavat ne henkilöt, jotka sitä ottavat ja joille sitä annetaan.
 
 
Tämä kytkeytyy suuresti johtajuuteen. Antaako johtaja valtaa, ääntä ja tilaa kaikille yhteisön jäsenille samassa suhteessa vai antaako johtaja äänekkäiden yhteisön jäsenten ottaa kaiken tilan ja vallan? Johtajan tulee olla tietoinen yhteisön ryhmädynamiikasta ja erilaisten ihmisten tavasta olla yhteisön jäseniä. Myös hiljaisten ja tarkkailevien ihmisten ääntä tulisi kuunnella ja antaa heille tilanteita olla läsnä ja mukana yhteisön yhteisissä keskusteluissa ja päätöksenteossa. Johtajan tehtävä on varmistaa jokaisen osallisuus yhteisössä. Mikäli johtaja ei tätä tiedosta, valuu keskustelupuheenvuorot ja päätöksenteko usein äänekkäille, valtaakin pitäville yhteisön jäsenille. Johtaja on avainhenkilö siinä, tuleeko omasta kouluyhteisöstä oppijoiden yhteisön vai ei. Yksin johtaja ei ole oppijoiden yhteisö, mutta hän luo puitteet ja tilan eli mahdollisuuden oppijoiden yhteisiön toteutumiselle. Mielestäni johtajan on tärkeä itse ymmärtää em. lainalaisuuksia yhteisön sisällä ja tämän kautta luoda tilaa vuorovaikutukselle, jossa kaikkien ääntä kuullaan ja kukaan ei käytä valtaa toinen toistaan vastaan.

Useiden kouluyhteisöjen kulttuuri on vielä nykyisin kaukana oppijoiden yhteisön toimintakultuurista. Jotta yhteisöihin syntyisi enemmän vuorovaikutusta, yksilöiden osaamisen jakamista yhteisön käyttöön ja aia tiimityöskentelyä tulisi nykyisiä rakenteita kouluyhteisössä muuttaa. Kokouskäytäntöjä tulisi miettiä uudelleen ja yhteisön jäsenille tulisi luoda säännöllisiä vuoropuhelun hetkiä työajan sisällä. Vuoropuhelun ja toisilta oppimisen kautta yhteistoiminnallisesti saavuttaisimme oppjoiden yhteisön jokaiseen kouluyhteisöön, mutta nykyisillä arkirakenteille monessakaan koulussa ei tähän päästä. Tarvitaan tilanteita yhteiselle reflektoinnille, osaamisen jakamista yhteisön sisällä toinen toisilleen ja pysyvää osaamisen lisäämistä koulutusten kautta, jotta ihmiset saavat perustehtävän toteuttamiselle eli opetustyön arkeen pidemmän ajan vision ja suunnan, mitä kohti jokainen yksilö voisi omaa osaamista kasvattaa ja kehittää ja samalla koko kouluyhteisö saisi näkymän, mitä visiota kohti ollaan yhdessä menossa. Kun nämä yksilön visiot ja yhteisön kokonaisvisio puuttuvat, ei yksilö sitoudu pidemmän aikavälin työhön ja työstä tulee päivä kerrallaan –työtä. Kun visio puuttuu eikä nykyrakenteet kouluissa tue ihmisten elikäistä oppimista mm. koulutusten kautta eivät työntekijät sitoudu yhteisöön kuin ainoastaan sen tuntimäärän verran, mikä on heidän opetusvelvollisuus. Mielestäni tällä hetkellä tulisi kouluyhteisöissä keskittyä perustehtävän rinnalla henkilöstön sitouttamiseen em. keinojen avulla ja tuoda lisää oppijoiden yhteisön periaatteita.
 
Näillä ajatuksilla tänään kohti uusia kokemuksia.
 
Lämmintä joulukuun jatkoa,
- Jaana -